Asbestin käytön kiel­tä­mi­nen Suomessa

Asbestin valmistus ja maahantuonti kiellettiin Suomessa 1.1.1993 sekä myynti ja käyttöönotto 1.1.1994. Kielto perustui asbestipölyn vakaviin terveyshaittoihin. Ennen tätä rakennetuissa taloissa asbestia on yhä rakenteissa. Siksi ennen vuotta 1994 valmistuneen talon purku- tai remonttityö edellyttää asbestikartoitusta. Kun tietää, mistä ja milloin asbestia löytyy, korjaukseen osaa varautua oikein.

Milloin asbesti kiellettiin Suomessa?

Asbestin käyttö kiellettiin Suomessa kahdessa vaiheessa. Rajapyykki on vuosi 1994, jonka jälkeen asbestia ei ole enää käytetty rakentamisessa.

Kiellon aikataulu

Kielto tuli voimaan kahtena eri ajankohtana. Asbestin ja asbestipitoisten tuotteiden valmistus ja maahantuonti kiellettiin 1.1.1993. Myynti ja käyttöönotto kiellettiin 1.1.1994. Ero johtuu siitä, että jo maahan tuotuja tuotteita sai myydä loppuun siirtymäajan.

Koska myynti ja käyttöönotto päättyivät vasta vuoden 1994 alussa, käytännön rajana pidetään vuotta 1994. Kielto annettiin valtioneuvoston päätöksellä. Sitä ennen asbestia sai käyttää lähes vapaasti. Rakennusvuosi kertoo siis paljon asbestin todennäköisyydestä.

Mitä asbestilla tarkoitetaan

Asbesti ei ole yksi aine vaan ryhmä kuitumaisia mineraaleja. Kieltopäätös kattaa kuusi kuitumuotoa: aktinoliitin, amosiitin, antofylliitin, krokidoliitin, krysotiilin ja tremoliitin. Näistä krysotiili eli valkoinen asbesti oli yleisin. Kaikkia yhdistää ohut, keuhkoihin tunkeutuva kuiturakenne.

Juuri kuiturakenne tekee asbestista vaarallista. Kuidut irtoavat pölyksi, kun materiaalia työstetään. Pöly kulkeutuu hengitysteihin ja jää keuhkoihin. Ehjänä ja sidottuna asbesti on huomattavasti vähemmän vaarallista.

Sinistä krokidoliittia ja ruskeaa amosiittia pidetään vaarallisimpina muotoina. Väri ei silti kerro vaarasta luotettavasti. Kaikki kuusi muotoa on kielletty samalla tavalla. Tunnistus vaatii aina laboratorionäytteen.

Poikkeukset kiellosta

Kieltoon jäi muutama tarkkaan rajattu poikkeus. Asbestia sai yhä tuoda maahan ja käyttää analyysi- ja tutkimustarkoituksiin. Eräitä krysotiilia sisältäviä kitkamateriaaleja ja tiivisteitä sai käyttää, jos korvaavaa materiaalia ei ollut saatavilla.

Poikkeukset koskivat teollisuutta, eivät rakentamista. Tavallisessa talonrakentamisessa asbesti oli kiellettyä vuodesta 1994. Poikkeukset ovat sittemmin kaventuneet edelleen. Asuintalon rakenteissa asbesti on siis aina kieltoa edeltävää.

Miksi asbesti kiellettiin?

Asbesti kiellettiin sen aiheuttamien vakavien sairauksien takia. Yhteys keuhkosairauksiin oli tutkimuksissa kiistaton.

Terveyshaitat

Asbestipöly aiheuttaa useita vakavia sairauksia. Työterveyslaitoksen mukaan altistuminen voi johtaa asbestoosiin eli keuhkojen sidekudoslisääntymiseen, keuhkosyöpään sekä mesotelioomaan, joka on keuhkopussin tai vatsakalvon syöpä. Myös keuhkopussin plakit ja eräät muut syövät liittyvät altistumiseen.

Vaara syntyy nimenomaan pölystä. Ehjä, kiinni oleva asbesti ei yleensä vaaranna asukasta. Vaara realisoituu, kun materiaalia porataan, hiotaan tai puretaan. Silloin ilmaan vapautuu hienojakoista kuitupölyä.

Kuidut jäävät keuhkoihin pysyvästi. Elimistö ei kykene poistamaan niitä, joten ne aiheuttavat pitkäaikaista ärsytystä. Tästä kehittyvät arpeutuminen ja kasvaimet vuosien mittaan. Pienikin altistuminen voi riittää.

Pitkä latenssiaika

Asbestisairauksien vaarallisuutta lisää niiden hidas kehittyminen. Oireet ilmaantuvat usein vasta vuosikymmenten kuluttua altistumisesta. Tämän vuoksi 1970-luvulla altistuneita sairastuu yhä. Pitkä viive vaikeuttaa myös yksittäisen tapauksen syyn osoittamista.

Viive tekee ennaltaehkäisystä ainoan toimivan keinon. Keuhkoihin jo päässeitä kuituja ei voi poistaa. Pölyn syntyminen estetään ennakolta. Tästä koko purkutyön sääntely lähtee.

Altistuneiden määrä

Asbestia ehti altistaa suuren joukon työntekijöitä. Työterveyslaitoksen mukaan asbestille oli ammatissaan altistunut yli 200 000 työntekijää ennen kieltoa. Suuri altistuneiden joukko näkyy sairastuvuudessa edelleen. Se oli myös kiellon painava peruste.

Rakennusala oli altistumisen ytimessä. Eristäjät, putkiasentajat ja purkajat käsittelivät asbestia päivittäin. Suojautuminen oli aikanaan puutteellista. Nykyinen tiukka sääntely on vastaus juuri tähän.

Altistuminen ei jäänyt menneisyyteen. Vanhojen rakenteiden purku altistaa yhä, ellei työtä tehdä oikein. Juuri tähän nykyinen lupa ja kartoitus vastaavat. Riski siirtyy näin pois asukkailta ja tekijöiltä.

Missä asbestia käytettiin rakennuksissa?

Asbestia käytettiin rakentamisessa hyvin laajasti. Sitä on lähes kaikkialla vanhoissa taloissa, ei vain yhdessä rakenneosassa.

Käyttöaika

Asbestia käytettiin rakennuksissa noin vuosina 1922-1993. Käyttö oli laajimmillaan 1960-luvulta 1970-luvulle. Juuri näinä vuosikymmeninä rakennettiin suuri osa Suomen kerrostalokannasta. Asbesti koskee näin erittäin monta taloyhtiötä.

Käyttö väheni vasta 1980-luvun lopulla tietoisuuden kasvaessa. Aivan 1990-luvun alussa asbestia oli vielä joissakin tuotteissa. Vasta kielto lopetti käytön kokonaan. Rakennusvuosi 1994 on luonteva vedenjakaja.

Rakentamisen määrä osuu yksiin asbestin kanssa. Sotien jälkeinen jälleenrakennus ja lähiöiden rakentaminen ajoittuivat asbestin huippuvuosiin. Näiden vuosikymmenten talot muodostavat suuren osan korjausiässä olevasta kannasta. Asbesti on näissä taloissa yhä ajankohtainen.

Yleiset käyttökohteet

Asbestia on monessa eri rakenteessa. Tavallisia kohteita ovat putkien ja ilmanvaihtokanavien eristeet, palonsuojaukset, laatoituslaastit ja saumat, vinyylilaatat ja muovimattojen liimat sekä eräät julkisivu- ja sisäkattolevyt. Myös tasoitteissa ja maaleissa saattoi olla asbestia.

Kohteita yhdistää se, että moni niistä on piilossa. Asbesti ei näy pinnalle, vaan se paljastuu vasta rakennetta avattaessa. Tämän vuoksi silmämääräinen arvio ei riitä. Varmuuden antaa vain kartoitus ja näytteet.

Erityisen yleisiä ovat asbestisementtituotteet. Niitä ovat esimerkiksi mineriittilevyt julkisivuissa ja katoissa sekä eräät viemäriputket. Teräsrakenteita suojattiin myös ruiskutetulla asbestimassalla. Tällainen ruiskutettu asbesti pölyää herkästi.

Miksi asbestia suosittiin

Asbesti oli aikanaan lähes ihanteellinen rakennusmateriaali. Se kesti tulta ja kuumuutta, eristi lämpöä ja ääntä sekä oli edullista ja lujaa. Näiden ominaisuuksien vuoksi sitä lisättiin lukemattomiin tuotteisiin. Terveysvaarat ymmärrettiin täysin vasta myöhemmin.

Hyvät tekniset ominaisuudet selittävät laajan käytön. Sama kuiturakenne, joka teki materiaalista lujan, tekee siitä myös vaarallisen. Korvaavia materiaaleja kehitettiin käytöstä poistamisen myötä. Nykyrakentamisessa asbestia ei tarvita lainkaan.

Mitä kielto tarkoittaa vanhoille taloille?

Kielto tarkoittaa, että vanhaa taloa on käsiteltävä asbestin varalta. Rakennusvuosi ratkaisee, miten korjaukseen valmistaudutaan.

Ennen vuotta 1994 rakennetut

Ennen vuotta 1994 valmistuneessa talossa asbestia oletetaan olevan. Oletus tehdään, koska asbestia käytettiin laajasti eikä sitä näe pinnalle. Ennen purku- tai korjaustyötä tehdään asbestikartoitus, joka osoittaa, missä asbestia on. Näin työ osataan tehdä turvallisesti.

Uudemmassa talossa vastaavaa oletusta ei tarvita. Vuonna 1994 tai sen jälkeen rakennettu talo on lähtökohtaisesti asbestiton. Rajatapaus on aivan 1990-luvun alun talo, jossa vanhoja tuotteita saattoi vielä olla. Epävarmassa tilanteessa kartoitus tuo varmuuden.

Rakennusvuoden voi tarkistaa helposti. Se löytyy isännöitsijäntodistuksesta ja rakennuslupa-asiakirjoista. Rajatapauksessa kannattaa katsoa myös käyttöönottovuosi. Tieto ratkaisee, tarvitaanko kartoitusta.

Milloin kartoitus tarvitaan

Kartoitus liittyy purkamiseen ja korjaamiseen, ei asumiseen. Ehjä asbesti seinän sisällä ei vaadi toimia. Kartoitus tehdään, kun ollaan purkamassa tai korjaamassa materiaalia, jossa asbestia voi olla. Silloin selvitetään ennen työtä, mitä rakenteet sisältävät.

Tavallisia laukaisevia hankkeita ovat putki- ja märkätilaremontit sekä julkisivu- ja ilmanvaihtotyöt. Näissä avataan juuri niitä rakenteita, joissa asbestia usein on. Kartoitus ajoitetaan hankkeen suunnitteluvaiheeseen. Tulos ohjaa työtavan ja kustannukset.

Kartoitus kohdistetaan purettaviin rakenteisiin. Kaikkea ei tutkita, vaan ne materiaalit, joihin työ osuu. Näytteet analysoidaan laboratoriossa. Vasta tulos kertoo varmuudella asbestin.

Kuka teettää kartoituksen

Kartoituksen teettää työn tilaaja. Taloyhtiön hankkeessa se on taloyhtiö, osakkaan remontissa osakas. Kartoituksen tekee siihen perehtynyt asiantuntija. Itse kartoitus ja näytteenotto eivät vaadi erillistä purkulupaa.

Kartoitus kannattaa tilata hyvissä ajoin ennen työn alkua. Tulos vaikuttaa aikatauluun ja urakan sisältöön. Ilman kartoitusta purkua ei saa aloittaa vanhassa talossa. Se on siis hankkeen ensimmäisiä vaiheita.

Miten asbesti puretaan turvallisesti?

Asbestin purkaminen on luvanvaraista ja tarkasti säädeltyä työtä. Sen saa tehdä vain siihen pätevä yritys.

Vain luvan saanut yritys

Asbestipurkutyö vaatii erillisen luvan. Laki asbestipurkutyöstä edellyttää, että purun tekee työsuojeluviranomaisen myöntämän luvan saanut yritys. Luvan saaneet yritykset on koottu julkiseen rekisteriin. Kartoitus ja näytteenotto sen sijaan eivät ole luvanvaraisia.

Lupavaatimus suojaa sekä tekijää että asukkaita. Vaikka työ tuntuisi pieneltä, asbestin saa purkaa vain ammattilainen, koska pölyn hallinta vaatii erityisosaamista ja välineet. Omatoiminen purku on kielletty. Se myös levittää pölyä hallitsemattomasti.

Luvan saaminen edellyttää koulutusta ja kalustoa. Purkajilta vaaditaan asbestityön pätevyys. Työsuojeluviranomainen valvoo lupia ja voi peruuttaa ne. Julkisesta rekisteristä voi tarkistaa yrityksen luvan.

Työn eristäminen

Purkukohde eristetään muusta rakennuksesta. Tila osastoidaan ja alipaineistetaan, jotta pöly ei leviä. Työntekijät käyttävät hengityksensuojaimia ja suojapukuja. Työstä tehdään myös ennakkoilmoitus työsuojeluviranomaiselle.

Eristäminen on koko menetelmän ydin. Alipaine pitää kuidut osastoidun tilan sisällä. Ilmasta suodatetaan pöly ennen ulos johtamista. Näin muu talo pysyy puhtaana työn ajan.

Osastoidut alueet suljetaan muovilla ennen työtä. Kulku kohteeseen tapahtuu sulkutilan kautta. Alipainetta seurataan mittarilla koko työn ajan. Vasta puhtausmittaus päättää eristyksen.

Jätteen käsittely

Asbestijäte on vaarallista jätettä. Se pakataan tiiviisti ja merkitään jo purkukohteessa. Jäte toimitetaan luvalliseen vastaanottopaikkaan. Tavallisen rakennusjätteen sekaan sitä ei saa laittaa.

Huolellinen jätteen käsittely päättää turvallisen ketjun. Pakattu jäte ei enää pölyä. Kohde siivotaan ja ilman puhtaus varmistetaan mittaamalla. Vasta tämän jälkeen tila otetaan uudelleen käyttöön.

Kuljetuksesta ja vastaanotosta jää kirjanpito. Näin jätteen matka on jäljitettävissä. Vaarallisen jätteen käsittely on luvanvaraista. Ketju päättyy valvottuun loppusijoitukseen.

Usein kysytyt kysymykset

Sisältääkö 1990-luvun alussa rakennettu talo asbestia?

Mahdollisesti. Asbestia sai käyttää vuoden 1993 loppuun, joten aivan 1990-luvun alun talossa sitä voi olla. Vuonna 1994 tai sen jälkeen valmistunut talo on lähtökohtaisesti asbestiton. Epävarmassa rajatapauksessa kartoitus antaa varman vastauksen.

Onko asbesti vaarallista, jos se on ehjää?

Ehjä ja kiinni oleva asbesti ei yleensä vaaranna asukasta. Vaara syntyy pölystä, jota irtoaa vasta materiaalia työstettäessä. Asbestipintaa ei pidä porata eikä hioa itse. Kunnossa oleva rakenne voidaan usein jättää paikoilleen.

Voiko asbestia poistaa itse?

Ei. Asbestipurku on luvanvaraista työtä, jonka saa tehdä vain luvan saanut yritys. Ennen purkua tehdään kartoitus, joka paikantaa asbestin. Omatoiminen purku on kielletty ja levittää pölyä vaarallisesti.

Tarvitaanko asbestikartoitus aina ennen remonttia?

Ennen vuotta 1994 rakennetussa talossa kartoitus tehdään aina, kun puretaan tai korjataan mahdollisesti asbestia sisältäviä rakenteita. Pelkkä pintaremontti ehjän rakenteen päälle ei sitä välttämättä vaadi. Uudemmassa talossa kartoitusta ei tarvita.