Mistä ker­ros­ta­lon säh­kön­ku­lu­tus koostuu?

Kerrostalon sähkö jakautuu kahdelle mittarille: taloyhtiön kiinteistösähkölle ja asukkaan omalle huoneistosähkölle. Kiinteistösähkö kuluu hisseihin, porrasvalaistukseen ja ilmanvaihtoon, ja se maksetaan yhtiövastikkeessa. Huoneistosähköstä asukas tekee oman sopimuksensa, eikä taloyhtiö näe sen laskua. Raja ei kulje joka talossa samassa paikassa, ja se kannattaa tarkistaa ennen kuin lukuja vertaa toiseen taloyhtiöön.

Mitä kiinteistösähkö ja huoneistosähkö tarkoittavat?

Kerrostalossa on kaksi erillistä sähkömittaria ja kaksi eri maksajaa. Taloyhtiö ostaa kiinteistösähkön yhteisiin tiloihin ja laitteisiin, ja asukas ostaa huoneistosähkönsä itse.

Kiinteistösähkön laitteet

Kiinteistösähkölle on oma kulutusmittari ja taloyhtiön oma sähkösopimus, ja kustannukset jaetaan asukkaille yhtiövastikkeessa tai vuokrassa (Motiva). Osakas maksaa sen siis vastikkeessa, ei omalla sähkölaskullaan.

Kiinteistösähköä kuluu muun muassa yleisten tilojen valaistukseen, puhaltimiin ja pumppuihin, autolämmitystolppiin, ulkovalaistukseen, talosaunaan, hissiin, pesutupaan, kylmäkellariin sekä kattokaivo- ja räystäslämmityksiin. Yleisiin tiloihin kuuluvat myös porraskäytävät ja varastot (Kiinteistöliitto).

Huoneistosähkö ja oma sopimus

Huoneistosähkö on asukkaan omaa sähköä: valot, kodinkoneet ja viihde-elektroniikka. Kukin asukas tekee kotinsa sähkön käyttöä varten oman sähkösopimuksensa. Taloyhtiö ei osta sitä eikä näe sen laskua.

Tämä sivu käsittelee taloyhtiön mittaria. Jos kysymys on siitä, onko oma sähkölasku tavanomainen tai kannattaisiko sähkösopimus vaihtaa, kyse on huoneistosähköstä. Siihen ei löydy vastausta taloyhtiön luvuista.

Rajan poikkeukset

Raja ei kulje joka talossa samassa paikassa. Joissain taloyhtiöissä asuntokohtaiset ilmanvaihtokoneet ja märkätilojen lattialämmitykset on kytketty kiinteistösähkömittarin sijaan huoneistojen sähkömittareille, jolloin niiden kulutus näkyy asukkaan sähkölaskussa (Motiva).

Motiva kuvaa huoneistomittarille kytkemisen poikkeuksena, joka koskee vain osaa taloista. Kytkentä siirtää kulun mittarilta toiselle muuttamatta itse kulutusta. Siksi kahden taloyhtiön kiinteistösähkölukuja ei voi verrata tietämättä, kumpi kytkentä kummassakin on.

Kuinka suuri erä sähkö on taloyhtiön hoitokuluissa?

Sähkö on pieni erä taloyhtiön hoitokuluissa. Kerrostaloyhtiöissä sähkö ja kaasu veivät 27 senttiä huoneistoneliöltä kuukaudessa vuonna 2025, kun hoitokulut olivat yhteensä 617 senttiä (Tilastokeskus).

Kulut rakennusvuoden mukaan

Sähkökulut eivät seuraa rakennusvuotta samalla tavalla kuin lämmitys. Lämmitys halpenee tasaisesti uudempaa kantaa kohti, mutta sähkö ei.

Tilastokeskus, asunto-osakeyhtiöiden talous, taulukko 15gi, kerrostaloyhtiöt, tilastovuosi 2025. Luvut ovat senttiä huoneistoneliöltä kuukaudessa ja painotettuja keskiarvoja. Erä on nimeltään Sähkö ja kaasu, joten se ei ole pelkkää sähköä. Ylimmän rivin takana on 963 yhtiötä ja rakennusvuosirivien takana 50-233 (taulukko 15gh); 1990-luvun rivi perustuu 50 yhtiöön.

Lämmityksen rivi on siisti: ennen 1960 valmistuneissa taloissa 183 senttiä, vuonna 2010 tai sen jälkeen valmistuneissa 86. Uusimman talokannan lämmitys maksaa neliöltä alle puolet vanhimman kannan lämmityksestä.

Sähkön rivi ei ole. Korkeimmat lukemat ovat 1970-luvun taloissa (33) ja vuonna 2010 tai sen jälkeen valmistuneissa (34), ja matalin on 1980-luvun taloissa (19). Sähkö ei siis seuraa rakennusvuotta samalla tavalla kuin lämmitys.

Emme selitä tätä muotoa pidemmälle, koska taulukko ei kerro syytä. Taulukko mittaa kustannusta, ei kulutusta, ja kustannus on hinta kertaa määrä. Ero vuosikymmenten välillä voi yhtä hyvin olla sopimushinnoissa kuin laitteissa.

Mistä luvut tulevat

Luvut ovat Tilastokeskuksen asunto-osakeyhtiöiden talous -tilastosta. Se perustuu vuosittaiseen otostutkimukseen, jonka otos poimitaan Verohallinnon kiinteistörekisteristä ja jonka tiedot kerätään isännöitsijöiltä.

Tilastokeskus julkaisee myös toteutuneet lukumäärät. Kerrostaloyhtiöitä oli vuoden 2025 otoskehikossa 27 012, ja tilastoaineistoon niistä päätyi 963. Asunto-osakeyhtiöitä oli kaikkiaan noin 92 000 vuonna 2026. Luvut ovat painotettuja keskiarvoja, eivät mediaaneja.

Yksittäisen rivin takana on siis vähän yhtiöitä. Rakennusvuosiluokat perustuvat 50-233 yhtiön tietoihin, ja harvin luokka on 1990-luvun talot, joita on aineistossa 50. Pienet erot luokkien välillä voivat siksi olla otannan satunnaisuutta, eikä Tilastokeskus julkaise luokille hajontalukuja.

Yksi rajaus kannattaa tietää. Kerrostaloyhtiöistä kehikkoon otetaan mukaan vain ne, joiden asuinhuoneistojen yhteenlaskettu pinta-ala on vähintään 700 neliötä. Pienimmät taloyhtiöt eivät siis ole tässä tilastossa lainkaan.

Neliö tarkoittaa luvuissa huoneistoalaa, ja se on eri asia kuin edellä mainittu asuinhuoneistojen yhteenlaskettu pinta-ala. Huoneistoalaan lasketaan yhtiön ja osakkaiden omistamat asuin-, liike- ja toimistotilat. Jos omassa yhtiössä on liiketiloja, oma vertailuluku on laskettava samalla tavalla.

Sarja on myös lyhyt. Taulukot alkavat vasta tilastovuodesta 2024, ja sitä vanhemmat vuodet on arkistoitu eivätkä ne ole vertailukelpoisia. Kahdesta vuodesta ei vielä lue suuntaa, joten taulukossa on vain tuorein eli vuoden 2025 luku.

Lukujen rinnastaminen

Kiinteistösähkön osuudesta liikkuu toinenkin luku, mutta sitä ei voi rinnastaa yllä olevaan. Motivan ja Kiinteistöliiton mukaan kerros- ja rivitaloissa kiinteistösähkön kulutus on keskimäärin 4 prosenttia taloyhtiön hoitokuluista.

Virke suhteuttaa kulutuksen kuluihin, eli kilowattitunnit euroihin. Kumpaa luku mittaa, jää sanomatta, eikä sille ole ilmoitettu vuotta, otosta tai lähdettä. Emme siksi aseta sitä rinnan Tilastokeskuksen luvun kanssa, vaikka numerot ovat lähellä toisiaan.

Oma osuutemme riippuu lisäksi siitä, mihin sen suhteuttaa. Sähkö ja kaasu oli 4,4 prosenttia kerrostaloyhtiöiden hoitokuluista vuonna 2025, kun kuluissa ovat mukana korjaukset. Ilman korjauskuluja sama erä on 5,4 prosenttia. Kumpikin tapa on käypä, joten kerromme kummatkin luvut.

Onko oman taloyhtiön kulutus tavanomainen?

Vertailuluku löytyy, mutta sen yksikkö on helppo lukea väärin. Vertailuarvot ilmoitetaan rakennuskuutiota kohden, eivät asuinneliötä kohden.

Kuutio ei ole neliö

Rakennuksen tilavuus tarkoittaa tilaa, jota rajoittavat ulkoseinien ulkopinnat, alapohjan alapinta ja yläpohjan yläpinta (Tilastokeskus). Se on siis koko rakennus ulkomittoineen, ei asuntojen yhteenlaskettu lattiapinta-ala.

Ero on suuri. Motivan energiatarkastuksen esimerkkiraportissa on mallikohde, jonka asuinpinta-ala on 2 140 neliötä ja rakennustilavuus 11 860 kuutiota. Kuutioita on siinä noin 5,5 kertaa niin paljon kuin neliöitä.

Saman kohteen sähkö on 36 megawattituntia vuodessa, laskettuna vuosien 2016-2019 keskiarvona. Kuutiota kohden se on 3,0 kilowattituntia, mutta asuinneliötä kohden 16,8 kilowattituntia. Jos vertailuarvon lukee neliöiksi, oma kulutus näyttää noin viisinkertaiselta tavanomaiseen nähden, vaikka mikään ei ole vialla.

Oman talon rakennustilavuus löytyy rakennuslupa-asiakirjoista ja isännöitsijäntodistuksen liitteistä; isännöitsijä osaa kertoa sen. Suhdeluku 5,5 on Asuntoanalyysin laskelma Motivan esimerkkiraportin kahdesta julkaistusta luvusta. Raportti on Motivan mukaan koostettu ja muokattu kahden palveluntarjoajan tarkastusraportista, ja sen kohde on mallikohde, ei yksi todellinen talo. Luku kertoo siis virheen suuruusluokan, ei muuntokerrointa omaan taloon.

Vertailuarvot

Vertailuarvoja on julkaistu kaksi, ja ne ovat eri lukuja eri lähteistä. Kumpaakaan ei kannata lukea tarkkana rajana. Sama kytkentäkysymys koskee myös vertailua: jos osa laitteista on kytketty huoneistomittareille, oma luku ei ole vertailukelpoinen.

Motiva ja Kiinteistöliitto esittävät luvun lähes samoin sanoin, joten toinen toistaa toista. Kumpikaan sivu ei kerro luvun vuotta, otosta, lähdettä eikä sitä, mitä kuutio tarkoittaa. Tilastokeskus määrittelee saman yksikön rakennuskuutiometriksi. Rakennustiedon ohjekortti on maksullinen, joten sen luvut ovat luettavissa vain Motivan raportin lainaamina.

Varusteet nostavat kulutusta

Motiva on julkaissut luvut siitä, kuinka paljon yleisimmät varusteet nostavat kerrostalon kiinteistösähkön kulutusta.

Motiva, kerrostalot. Luvut pätevät kahdella ehdolla yhtä aikaa: kiinteistösähkön kulutus on keskimääräistä tasoa ja se koostuu vain valaistuksesta sekä lämmitys-, vesi- ja ilmanvaihtolaitteista. Ne ovat lisäyksiä lähtötasoon, eivät osuuksia kokonaisuudesta. Motiva ei kerro vuotta eikä sitä, ovatko luvut mitattuja vai arvioituja. Sivu on poistettu; luettu verkkoarkiston tallenteesta 6.8.2025.

Mihin kiinteistösähkö kuluu?

Tarkkaa vastausta ei ole kenelläkään. Oman taloyhtiön kiinteistösähkömittari mittaa kokonaiskulutuksen, mutta sen jakautuminen eri laitteille on arvio.

Jakauma on arvio

Motiva sanoi tämän suoraan julkaisemastaan kulutusjakaumasta: jakauma perustuu arvioon, koska taloyhtiöissä ei käytännössä ole kiinteistösähkön alamittauksia, joiden perusteella saataisiin tarkka jakauma. Jakauman alkuperäinen lähde on Kiinteistöliitto, ei Motiva itse. Sivu on sittemmin poistettu, ja teksti on luettavissa verkkoarkiston tallenteesta.

Sama koskee kansallista tilastoa. Tilastokeskus toteaa, että kiinteistökulutuksen jakautumisesta eri laitteille on vähän tuoretta tietoa, kun taas koko maan kiinteistökulutuksen määrästä on arvio. Laitekohtainen jaottelu tehdään päättelemällä kiinteistöjen iän, varustetason ja sähkönkäytön välisistä riippuvuuksista.

Ero ratkaisee paljon. Taloyhtiön kiinteistösähkömittari toimii oikeana laskutusmittarina, ja sen lukema perustuu mittaukseen. Mallinnettu on se, kuinka lukema jakautuu hissin, valaistuksen ja ilmanvaihdon kesken. Piirakkakuva hissin osuudesta esittäisi siis mallin, ei mittaustulosta.

Tilasto ei tunne kiinteistösähköä

Syy on rakenteellinen. Tilastokeskuksen asumisen energiankulutus -tilastossa taloyhtiön kiinteistösähkö ei ole oma erä, vaan se hajotetaan kolmeen eri käyttökohteeseen.

Hissit ja autonlämmitys luetaan sähkölaitteisiin. Yhteisten tilojen valaistus luetaan valaistukseen. Lämmönjakoon ja ilmanvaihtoon liittyvät laitteet luetaan lämmityksen sähkönkulutukseen (Tilastokeskus). Yhden taloyhtiön yksi mittari on siis hajallaan kolmessa eri kansallisessa luvussa.

Siksi kysymykseen ei ole kansallista vastausta. Tilastosta ei voi poimia kohtaa, joka vastaisi siihen, mihin kerrostalon kiinteistösähkö kuluu. Tilaston tiedot on lisäksi tuotettu mallien avulla, ja sähkö kattaa toistaiseksi vain verkkosähkön, joten taloyhtiön omien aurinkopaneelien tuotanto jää tämän tarkastelun ulkopuolelle.

Nouseeko kerrostalon sähkönkulutus?

Kysymykseen ei voi vastata yhdellä luvulla. Kiinteistösähkö on hajallaan kolmessa erässä, eikä sen omaa osuutta ole eroteltu yhdestäkään niistä.

Valaistus laskee

Asumisen valaistussähkö oli 3 257 gigawattituntia vuonna 2008 ja 1 110 gigawattituntia vuonna 2024. Pudotus on noin 66 prosenttia, ja kulutus laski joka ainoa vuosi (Tilastokeskus).

Luku koskee kaikkea asumista, ei pelkkiä kerrostaloja, eikä sitä voi erottaa talotyypeittäin. Yhteisten tilojen valaistus sisältyy lukuun, mutta taloyhtiöiden omaa osuutta siitä ei ole eroteltu.

Lämmityssähkö nousee

Asuinkerrostalojen lämmityksen sähkönkulutus nousi 808 gigawattitunnista 1 325 gigawattituntiin vuosina 2008-2024. Samalla sähkön osuus kerrostalojen lämmitysenergiasta kasvoi 7,6 prosentista 11,6 prosenttiin.

Tilastokeskus, asumisen energiankulutus, taulukko 11zr, asuinkerrostalot, gigawattituntia vuodessa koko maassa. Taulukossa ovat sähköön liittyvät erät ja kaukolämpö, eivät kaikki energialähteet, joten rivit eivät summaudu viimeiseen riviin; pois jäävät muun muassa polttoöljy ja maakaasu. Lämmityksen sähkö kattaa kaiken kerrostalojen lämmitykseen käytetyn sähkön, ei vain kiinteistösähköä.

Lämpöpumput selittävät noususta osan. Ympäristöstä talteen otettu lämpöpumppuenergia nousi kerrostaloissa 9 gigawattitunnista 652 gigawattituntiin samalla jaksolla. Sekä lämmityksen sähkön että lämpöpumppuenergian rivit kääntyvät jyrkkään nousuun noin vuodesta 2016. Lämpöpumpun kuluttamaa sähköä ei lueta lämpöpumppuenergiaksi, vaan se sisältyy lämmityksen sähkönkulutukseen.

Osuutta ei voi laskea tästä taulukosta. Lämpöpumppuenergia on tilastossa pumpun tuottaman lämmön ja sen kuluttaman sähkön erotus, joten 652 gigawattitunnin rivi ei kerro, paljonko sähköä pumput itse söivät. Emme siksi nimeä nousulle osuuksia.

Nousu ei myöskään ole pelkkää lämmitystä. Jäähdytyskäytössä olevien lämpöpumppujen kuluttama sähkö lasketaan lämmityksen sähkönkulutukseen siinä missä lämmityskäytössä olevienkin.

Lämpöpumppurivi on mallinnettu, ei mitattu. Tilastokeskus tuottaa lämpöpumppujen nettoenergian laskentamallilla, joka hyödyntää lämpöpumppuyrittäjien myyntitietoja ja oletuksia lämmöntarpeesta, ja kertoo kehittävänsä energiatietojen varmistamista. Vuoden 2019 laatuselosteessa se kertoi laskennan vaativan kehittämistä ja mainitsi esimerkkinä kerrostalojen lämpöpumput, joita silloin käytettiin ensi sijassa jäähdytykseen.

Sähkölaitteet nousevat

Kolmas erä on sähkölaitteet, ja siihen Tilastokeskus lukee taloyhtiön hissit ja autonlämmityksen. Asumisen muut sähkölaitteet veivät 4 664 gigawattituntia vuonna 2008 ja 6 575 gigawattituntia vuonna 2024 (Tilastokeskus).

Nousua on 41 prosenttia. Sama rajaus koskee tätä lukua kuin valaistusta: se kattaa kaiken asumisen, eikä kerrostalojen osuutta ole eroteltu. Kolmesta erästä kaksi nousee ja yksi laskee.

Nettosuuntaa ei julkaista

Valaistus laskee, lämmityssähkö ja muut sähkölaitteet nousevat, eikä Tilastokeskus yhdistä näitä takaisin talotyypeittäin. Yksikään riippumaton lähde ei julkaise suuntaa kiinteistösähkölle itselleen.

Kerrostalon kiinteistösähkön nettosuuntaa ei siis tiedetä. Oman taloyhtiön suunnan näkee vain oman mittarin lukemista peräkkäisiltä vuosilta.

Kuka päättää sähkön laskutusperusteesta?

Yhtiökokous päättää, ja päätös vaatii kahden kolmasosan määräenemmistön. Yksittäinen osakas ei kuitenkaan voi estää sitä.

Milloin kysymys on ajankohtainen

Kysymys ei koske jokaista taloa. Jos asukas ostaa huoneistosähkönsä itse, sitä ei laskuteta vastikkeessa lainkaan.

Peruste tulee ratkaistavaksi silloin, kun taloyhtiö maksaa sähkön ja jakaa sen vastikkeessa. Selvin tapaus on talo, jossa sähkö toimitetaan asukkaille kiinteistön sisäisen sähköverkon kautta. Kulutuksen ei tarvitse olla mitattua, sillä laki hyväksyy perusteeksi myös luotettavasti arvioitavissa olevan kulutuksen.

Peruste on yhtiöjärjestyksessä

Asunto-osakeyhtiölaki nimeää sähkön suoraan mahdolliseksi vastikkeen maksuperusteeksi. Perusteena voi olla esimerkiksi huoneiston pinta-ala, osakkeiden lukumäärä tai sähkön, lämmön tai muun hyödykkeen todellinen tai luotettavasti arvioitavissa oleva kulutus (3 luku 4 §).

Sama pykälä sanoo myös, että maksuperusteesta on määrättävä yhtiöjärjestyksessä eli taloyhtiön sääntökirjassa. Juuri tämä ratkaisee päätöskynnyksen: siirtyminen sähkön kulutuslaskutukseen ei ole talousarviopäätös vaan yhtiöjärjestyksen muutos.

Enemmistö on kaksi kolmasosaa

Yhtiöjärjestyksen muuttaminen vaatii määräenemmistön, eli vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista (6 luku 27 §). Molempien ehtojen on täytyttävä yhtä aikaa.

Laissa on tästä kevennys, mutta se koskee vain vettä. Yhtiökokous saa vaihtaa vastikeperusteen tavallisella enemmistöllä silloin, kun perusteeksi otetaan luotettavasti mitattavissa oleva veden todellinen kulutus (6 luku 34 §). Sähköä kevennys ei koske.

Tämä yksityiskohta on helppo lukea väärin. Sähkön kulutuslaskutukseen siirtyminen vaatii kahden kolmasosan määräenemmistön, vaikka veden kulutuslaskutukseen riittää tavallinen enemmistö.

Kaksi kolmasosaa on lisäksi vähimmäisvaatimus. Tiukemmasta enemmistöstä voidaan määrätä yhtiöjärjestyksessä, lievemmästä ei.

Osakas ei voi estää muutosta

Vastikeperusteen muuttaminen lisää yleensä jonkun osakkaan maksuvelvollisuutta, ja pääsääntö on, että silloin tarvitaan tämän osakkaan suostumus. Kulutukseen siirtymiselle on kuitenkin nimenomainen poikkeus.

Osakkaan suostumusta ei tarvita, kun perusteeksi otetaan muun perusteen tilalle luotettavasti mitattavissa tai arvioitavissa oleva hyödykkeen todellinen kulutus (6 luku 35 §). Tämä poikkeus koskee mitä tahansa hyödykettä, siis myös sähköä.

Kaksi sääntöä on siis luettava yhdessä. Kynnys on korkea, koska määräenemmistö tarvitaan, mutta yksikään osakas ei silti voi kaataa päätöstä yksin. Kumpikin puoli erikseen luettuna antaa väärän kuvan.

Vesi on eri asia

Vesi sai oman pykälänsä vuonna 2020. Vettä ei enää mainita maksuperusteiden esimerkkilistassa, vaan sen vastikkeen perusteena on luotettavasti mitattu todellinen kulutus (3 luku 4 a §). Enemmistösääntöjen ero on tätä vanhempi ja on ollut laissa alusta asti.

Tuo velvoite ei kuitenkaan koske koko talokantaa. Sitä sovelletaan vain yhtiöön, jossa huoneistokohtaiset vesimittarit on asennettu lain voimaantulon jälkeen eli 23.11.2020 jälkeen haetun rakennusluvan perusteella. Vanhemmalle kannalle se ei tuo velvoitetta.

Sähkölle vastaavaa pykälää ei ole lainkaan. Taloyhtiöllä ei siis ole velvollisuutta mitata tai laskuttaa sähköä kulutuksen mukaan, vaikka se saa niin halutessaan tehdä. Vesimittarit kerrostalossa kertoo niistä tarkemmin.

Mitä asukas voi vaatia omasta sähköstään?

Asukkaalla on kaksi oikeutta, ja kumpikin tulee sähkömarkkinalaista, ei asunto-osakeyhtiölaista. Laki puhuu loppukäyttäjästä, joten oikeudet koskevat sekä osakasta että vuokralaista.

Oikeus omaan mittaustietoon

Loppukäyttäjällä on oikeus saada omaa sähkönkulutustaan koskeva mittaustieto ilman erillistä korvausta. Oikeus koskee tietoa, jonka kiinteistönhaltija on kerännyt hänen hallinnassaan olevan huoneiston mittauslaitteistosta (sähkömarkkinalaki 71 §).

Tärkeämpi on toinen puoli samasta pykälästä. Laki antaa erikseen oikeuden saada tiedot huoneiston mitatusta sähkönkulutuksesta myös silloin, kun loppukäyttäjän laskutus ei perustu mitattuun kulutukseen. Jos huoneistossa siis on mittari, sen lukemat on saatava, vaikka laskutus menisi neliöiden mukaan.

Oikeus ostaa sähkö jakeluverkosta

Asukasta ei voi lukita taloyhtiön sähkönmyyjään. Kiinteistönhaltijan, eli käytännössä taloyhtiön, on huolehdittava siitä, että loppukäyttäjä voi tehdä sähköverkko- ja sähkönmyyntisopimuksen, jossa sähkö toimitetaan jakeluverkon kautta. Tätä varten on annettava käyttöoikeus kiinteistön sisäiseen verkkoon (sähkömarkkinalaki 72 §).

Vaihto ei silti ole aina ilmainen. Ehto koskee taloa, jossa sähkö toimitetaan asukkaille kiinteistön sisäisen sähköverkon kautta. Silloin loppukäyttäjän on saman pykälän mukaan korvattava kiinteistönhaltijalle sähkön mittaukseen liittyvistä muutostöistä aiheutuvat kustannukset siirtyessään ostamaan sähkönsä jakeluverkon kautta.

Molemmat puolet kuuluvat yhteen. Asukas pääsee irti taloyhtiön kautta ostetusta sähköstä, mutta maksaa mittarin muutostyöt itse.

Mistä Asuntoanalyysin luvut tulevat?

Sivun luvut on haettu suoraan lähteistä tätä sivua varten. Alla on, mitä haettiin ja mitä jätettiin pois.

Aineisto ja rajaukset

Kustannusluvut on haettu Tilastokeskuksen asunto-osakeyhtiöiden talous -tilastosta, kulutusluvut asumisen energiankulutus -tilastosta ja pykälätekstit Finlexin avoimen datan rajapinnasta. Prosenttiosuudet ovat Asuntoanalyysin laskelmia julkaistuista luvuista.

Urakoitsijoiden, sähkönmyyjien ja verkkokauppojen lukuja ei käytetä, koska ne ovat kaupallisia eivätkä riippumattomia lähteitä.

Mitä emme tiedä

Neljä asiaa jää auki, ja se kannattaa sanoa ääneen. Ensinnäkin kiinteistösähkön jakautumisesta laitteille ei ole mittaustietoa, vaan jokainen julkaistu jakauma on malli.

Toiseksi kiinteistösähkön nettosuuntaa ei julkaise yksikään riippumaton lähde. Kolmanneksi vertailuarvon 2-6 kilowattituntia alkuperäistä vuotta ei ole ilmoitettu millään sen julkaisseella sivulla, joten sen tuoreus on tuntematon.

Emme myöskään löytäneet yhtään riippumatonta lähdettä, joka kertoisi, kuinka moni taloyhtiö seuraa sähkönkulutustaan. Isännöintiliiton energiabarometri kysyy asenteita, ei seurannan yleisyyttä.

Usein kysytyt kysymykset

Riittääkö yhtiökokouksen enemmistö sähkön kulutuslaskutukseen?

Ei riitä. Vastikkeen maksuperusteesta on määrättävä yhtiöjärjestyksessä, joten muutos on yhtiöjärjestyksen muutos ja vaatii kahden kolmasosan määräenemmistön annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista. Laissa on kevennys tavalliseen enemmistöön, mutta se koskee nimenomaan veden todellista kulutusta, ei sähköä. Yksittäisen osakkaan suostumusta ei silti tarvita, koska suostumusvaatimus väistyy, kun perusteeksi otetaan luotettavasti mitattavissa tai arvioitavissa oleva hyödykkeen todellinen kulutus.

Kuuluuko asuntoni ilmanvaihtokone taloyhtiön vai omaan mittariin?

Kysy isännöitsijältä, sillä kytkentää ei näe päälle päin katsomalla. Pääsääntö on taloyhtiön mittari, mutta osassa taloja nämä laitteet on kytketty huoneiston omalle mittarille. Vastaus kannattaa selvittää kahdesta syystä. Se kertoo, kumpaa laskua laitteen sähkö kasvattaa, ja se ratkaisee, voiko oman talon kiinteistösähkölukua verrata toisen talon lukuun lainkaan.

Miksi kukaan ei kerro, paljonko hissi kuluttaa?

Koska sitä ei mitata erikseen. Taloyhtiön kiinteistösähkömittari mittaa koko yhteisen kulutuksen yhtenä lukuna, eikä hissillä käytännössä ole omaa alamittaria. Kaikki julkaistut jakaumat ovat siksi malleja, ja Motiva on sanonut tämän julkaisemastaan suoraan. Kansallisessa tilastossa yhden taloyhtiön kiinteistösähkö on lisäksi hajautettu kolmeen eri käyttökohteeseen: hissi sähkölaitteisiin, porrasvalaistus valaistukseen ja ilmanvaihto lämmitykseen.

Onko 2-6 kilowattituntia kuutiolta paljon vai vähän?

Sitä pidetään tavanomaisena tasona, mutta lukua ei kannata lukea tarkkana rajana, eikä sen vuotta ole ilmoitettu. Tärkeämpää on lukea yksikkö oikein. Luku on kilowattitunteja rakennuskuutiota kohden vuodessa, ei asuinneliötä kohden. Rakennuksen tilavuus mitataan ulkoseinien ulkopinnoista, alapohjan alapinnasta ja yläpohjan yläpinnasta, joten kuutioita on tyypillisesti moninkertaisesti asuinneliöihin nähden. Jos vertailuarvon lukee neliöiksi, oma kulutus näyttää moninkertaiselta, vaikka mikään ei ole vialla.