Putkiremontti taloyhtiössä

Perinteisen linjasaneerauksen mediaanihinta on pääkaupunkiseudulla noin 1 100 euroa asuinneliöltä, koko maassa noin 1 000 euroa (Isännöintiliitto, putkiremontit, 2025). Lopullisen hinnan ratkaisevat menetelmä, märkätilojen määrä, samaan urakkaan liitettävät LVIS-työt ja taloyhtiön sijainti.

Kirjoittanut Owen Zhang, kiinteistötalouden DI (Aalto). Päivitetty 20.5.2026.

Kustannustaso: mitä putkiremontti maksaa

Isännöintiliiton putkiremontti-aineisto 2025 (n = 156 isännöinnin ammattilaista, joista 95 raportoi viimeisimmän hankkeen hinnan) on tällä sivulla käytetty kustannuslähde. Luvut ovat aineiston julkaisemia toteutuneita hintoja, eivät tämän sivun omaa laskelmaa. Aineisto raportoi hintajakauman, ei yhtä tyypillistä lukua, joten taulukossa näkyy sekä mediaani että yläkvartiili.

Lähde: Isännöintiliitto, putkiremontit, 2025. 2025-kierros raportoi mediaanit ja PKS:n yläkvartiilin rajan ilman tarkempaa kvartiilijakaumaa, joten "ei raportoitu" tarkoittaa, että aineisto ei julkaise lukua. Sukitusrivi on aineiston suoraan raportoima sisäpuolisten viemärikorjausten mediaani, ei perinteisestä menetelmästä johdettu.

Kaikki neliöhinnat ovat huoneiston asuinneliötä kohden (€/asuinneliö), eivät putkimetriä kohden. Mediaanin alle jää puolet hankkeista, yläkvartiilin alle kolme neljäsosaa.

Mitä urakka maksaa eri kokoiselle asunnolle

Osakkaan osuus jakautuu tyypillisesti asuinneliön suhteessa (yhtiöjärjestyksen mukainen vastikejakoperuste). Alla olevat summat ovat suoraviivaisia neliöhinta × asunnon koko -laskelmia Isännöintiliiton 2025 mediaanihinnoilla, eivät tarjouksia. Ne antavat suuruusluokan sille, mitä yksittäisen osakkaan rahoitusosuus voi olla perinteisellä menetelmällä.

Laskelma: Isännöintiliitto, putkiremontit, 2025 (koko maa mediaani 1 000 €/m², PKS mediaani 1 100 €/m², PKS yläkvartiili noin 1 500 €/m², sukitus 240 €/m²) × asunnon pinta-ala. Todellinen osakkaan osuus voi poiketa: vastikejakoperuste määräytyy yhtiöjärjestyksessä, ja pienasuntovaltaisessa yhtiössä isot asunnot maksavat suhteessa enemmän kuin pelkkä neliöhinta kertoo.

Mistä hinta muodostuu

Hintaan vaikuttavat enemmän neljä tekijää kuin itse putkimetrien määrä:

• Menetelmä. Perinteinen linjasaneeraus, jossa putket puretaan ja uusitaan, on selvästi kalliimpi kuin sukitus, jossa rakenteita ei avata.
• Märkätilojen määrä ja kunto. Jos kylpyhuoneet uusitaan kokonaan samalla, kun seinät ja lattiat ovat auki, kustannus nousee merkittävästi. Erikseen tehtynä se olisi vielä kalliimpi.
• Työn laajuus. Pelkkä putkityö (vesi ja viemäri) on suppein toteutus. Käytännössä rakenteet avataan harvoin pelkkää putkea varten, joten samaan urakkaan liitetään tyypillisesti sähkö, ilmanvaihto ja tietoliikennekaapelointi. Kokonaisuutena tämä LVIS- tai LVISAT-saneeraus on edullisempi kuin työt erillisinä, mutta nostaa yksittäisen putkiremontin laskua.
• Sijainti ja rakenne. Pääkaupunkiseudulla ja vanhoissa keskustakerrostaloissa, joissa putkien sijainti on epätavallinen, kustannus on selvästi muuta maata korkeampi.

Miksi neliöhinta vaihtelee taloyhtiön sisällä

Koska kustannus jaetaan yhtiöjärjestyksen mukaan, yleensä asuinneliön tai osakkeiden suhteessa, sama urakka voi tuottaa hyvin erilaisen laskun saman talon naapureille. Kolme rakenteellista tekijää ratkaisee neliöhinnan, eivät pelkät urakkahinnat:

• Pienessä taloyhtiössä kiinteät urakkakulut (suunnittelu, valvonta, työmaa-aikaiset siirtokulut, viranomais- ja liittymismaksut) jakautuvat harvemmalle neliölle, joten neliöhinta nousee. Suuressa kerrostalossa sama kustannuserä sulaa isoon nimittäjään.
• Kun yhtiön asunnot ovat keskimäärin pieniä, märkätiloja on enemmän per asuinneliö (jokaisessa asunnossa oma kylpyhuone, vain pieni kerrosala kannattamassa). Märkätila on putkiremontin kallein osa neliötä kohden, joten pienten asuntojen yhtiössä neliöhinta on käytännössä aina korkeampi kuin samalla menetelmällä toteutetun isojen asuntojen yhtiön.
• Iso asunto pienasuntovaltaisessa yhtiössä saa helposti suuren laskun. Kustannukset jaetaan asuinneliön mukaan, mutta urakan euromäärää nostaa märkätilojen määrä, ei kerrosala. Isossa asunnossa märkätilaa on yleensä suunnilleen sama määrä kuin yksiössä, mutta neliöitä on moninkertaisesti.

Käytännön johtopäätös: jos olet ostamassa isompaa asuntoa yhtiössä, jossa enemmistö on yksiöitä tai pieniä kaksioita, kannattaa selvittää putkiston ikä ja yhtiöjärjestyksen vastikejakoperuste etukäteen. Mahdollinen putkiremontti voi olla taloudellisesti paljon kovempi kuin yhtiön muille osakkaille.

Putkiremontti niputetaan harvoin yksin: yhdistelmäkorjaukset käytännössä

Isännöintiliiton putkiremontti-aineiston 2025 mukaan saman urakan yhteydessä uudistettiin tai parannettiin tyypillisesti myös muita järjestelmiä. Yleisimmin yhdistetyt työt (n=121 hanketta, koko maa):

Lähde: Isännöintiliitto, putkiremontit, 2025. n = 121 hanketta.

Kasvavilla alueilla yhdistelmäkorjaukset ovat selvästi yleisempiä kuin taantuvilla, ja eron taustalla on rahoitus: kun taloyhtiö ei saa lainaa täysimittaiseen LVIS-urakkaan, työ rajataan välttämättömään. Tämä on yksi syy siihen, että sama 1970-luvun putkiremontti maksaa eri puolilla Suomea eri verran, vaikka menetelmä olisi sama.

Menetelmät: perinteinen linjasaneeraus ja sukitus

Perinteisessä linjasaneerauksessa vanhat putket puretaan ja korvataan uusilla. Samalla uusitaan märkätilojen vedeneristykset nykyvaatimusten mukaisiksi. Tämä on kallein ja eniten asumista häiritsevä menetelmä, mutta sillä on pisin elinkaari (~50 vuotta) ja pienin kosteusvaurioriski. Asukkaat joutuvat tyypillisesti väistöasuntoon koko urakan ajaksi tai ainakin märkätilojen rakennusvaiheeksi.

Sukituksessa vanhaan putkeen muodostetaan uusi sisäpuolinen putkikerros: yleisimmin hartsikyllästetty lasikuitusukka, joka kovettuu paikalleen ja korvaa vanhan putken sisäpinnan (englanniksi CIPP, cured-in-place pipe). Vastaavia sisäpuolisia menetelmiä ovat sliplining-sujutus ja epoksipinnoitus, mutta sukitus on yleistynyt niistä viime vuosina selvästi yleisin kerrostalokohteissa. Rakenteita ei avata, märkätiloja ei uusita, asukkaiden ei tarvitse muuttaa pois, ja urakka kestää tyypillisesti vain viikkoja kuukausien sijaan.

Sukituksen rajoitukset ovat tiukat: se ei sovi pahasti syöpyneeseen putkistoon, eikä se uusi märkätilojen vedeneristyksiä. Käyttöikä on lyhyempi kuin perinteisellä menetelmällä: Rakennustieto-kortti LVI 41-10570 (2014) raportoi sisäpuolisten viemärimenetelmien arvioidun käyttöiän 30-50 vuoden välille, mutta pitkän aikavälin empiiristä seurantaa on vähemmän kuin perinteisestä saneerauksesta. Jos kylpyhuoneet ovat samalla iällä kuin putket ja vedeneristys on käyttöikänsä päässä, perinteinen linjasaneeraus on käytännössä ainoa vaihtoehto, koska vedeneristys joka tapauksessa pitää uusia. Lisäksi kannattaa varmistaa taloyhtiön kiinteistövakuutuksesta, hyväksyykö vakuutusyhtiö sukituksella korjatun putken vesivahingon sattuessa. Soveltuvuuden ratkaisee aina putkiston kuntotutkimus, ei hinta.

Rakennusvuosi, putkimateriaali ja käyttöikä

Rakennusvuosi ennakoi sekä putkiston materiaalin että sen, mikä menetelmä putkiremontissa todennäköisesti tulee kyseeseen. Vanhemmissa kerrostaloissa pohjaratkaisut, dokumentaation puute ja epätavalliset reititykset nostavat urakkahintaa; 1970-80-luvun elementtitaloissa toistuvat pohjaratkaisut tekevät urakasta paremmin ennakoitavan, mikä mahdollistaa kiinteähintaisen KVR-mallin (Rakennusmaailma TM, putkiremontti 1970-1980-lukujen taloissa, 2026).

Lähteet: Leppäniemi, J. (2024), Kerrostalotuotantojen (1980-2000) yleisimmät rakennusvirheet ja niiden korjausvaihtoehdot, Turun AMK ylempi AMK -opinnäytetyö (theseus.fi); Rakennusmaailma TM (2026), putkiremontti 1970-1980-lukujen taloissa (rakennusmaailma.fi); Isännöintiliitto (2025), putkiremontti-aineisto, korjaushetken empiirinen keski-ikä. Käyttöikä on tilastollinen suuruusluokka, ei lupaus; veden laatu, asennustapa ja huoltohistoria vaikuttavat yksittäisen putkiston elinkaareen, ja taulukon rivit ovat yleinen kerrostalokannan kuva, eivät yksittäisen rakennuksen ennuste.

Sukitus sopii käytännössä parhaiten 1960-1990-luvun taloihin, joissa viemäriputki on muovia tai valurautaa eikä ole pahasti syöpynyt. Pahasti syöpyneeseen galvanoituun teräsputkeen tai vuotaviin lyijyputkiin sukitus ei sovi, joten varhaisin 1940-1950-luvun kanta tarvitsee yleensä perinteisen menetelmän. Käyttövesiputkien sukitusta tarjotaan markkinoilla, mutta vakuutusyhtiöiden suhde siihen vaihtelee voimakkaasti viemäripuoleen verrattuna; tämä kannattaa selvittää ennen menetelmäpäätöstä.

Aikataulu, asumishaitat ja rahoitus

Perinteinen linjasaneeraus kestää tyypillisessä kerrostalossa 6-12 kuukautta urakan luovutuksesta vastaanottoon, ja asukkaat joutuvat väistöasuntoon vähintään märkätilojen avoinna olon ajaksi, käytännössä 6-10 viikoksi per huoneisto (Isännöintiliitto, putkiremontit, 2025). Sukitus on selvästi nopeampi: koko taloyhtiön sukitusurakka valmistuu yleensä 2-6 viikossa, ja asukkaat voivat asua kotona, koska rakenteita ei avata. Vesi katkaistaan vain lyhyiksi jaksoiksi kerrallaan.

Rahoitus järjestetään lähes aina taloyhtiölainalla, joka jaetaan osakkaiden kesken rahoitusvastikkeena yhtiöjärjestyksen vastikejakoperusteen mukaan. Osakas voi maksaa oman osuutensa yhdellä kertaa pois ("ennakkomaksu") tai jatkaa rahoitusvastikkeen maksamista, jolloin laina jää taloyhtiön taseeseen. Sijoittajaomistajalle rahoitusvastikkeen verokäsittely riippuu siitä, tulouttaako vai rahastoiko taloyhtiö maksun (Verohallinto, asunto-osakeyhtiön rahoitusvastike vuokratulojen verotuksessa, 2025). Käsittely vaikuttaa kassavirtaan; tarkka euromääräinen vaikutus on tapauskohtainen, joten kannattaa selvittää isännöitsijältä ja verottajalta ennen urakkapäätöstä.

Asuntoanalyysin aineisto: missä kohtaa elinkaarta Suomen kerrostalojen putket ovat

Tämä on Asuntoanalyysin oma laskelma, ei toimialalähteen julkaisema luku. Yhdistimme kaksi avointa, nimettyä lähdettä: rakennuskannan ikäjakauman (Tilastokeskus, asuinrakennukset, 2025) ja putkiston empiirisen käyttöiän. Putkiston tyypillinen tekninen käyttöikä on noin 50 vuotta, mikä on myös Isännöintiliiton aineiston havainto putkiremonttiin ryhtyvien talojen keski-iästä. Laskelma on toistettavissa: jokainen alla oleva luku syntyy uudelleen julkisesta datasta. Se ei korvaa kuntotutkimusta, vaan kertoo, kuinka iäkäs Suomen kerrostalon putkisto keskimäärin on.

Suomessa on noin 67 400 asuinkerrostaloa, yhteensä noin 114 miljoonaa kerrosalaneliötä. Niistä 29,4 % kerrosalasta (32,6 % rakennuksista, noin 21 950 taloa) on valmistunut ennen vuotta 1970. Tällainen rakennus on vuonna 2025 vähintään 56-vuotias, eli sen alkuperäinen putkisto on tekniseltä iältään tiensä päässä, jos sitä ei ole jo uusittu.

Kyse on enimmäkseen ensimmäisestä linjasaneerausaallosta, ei toistuvasta uusimiskierrosta. Kun lasketaan, montako 50 vuoden käyttöikää rakennuksen iän aikana on kulunut, 1940-1969 valmistuneilla niitä on takana vasta noin 1,1-1,7, eli ensimmäinen putkiremontti on nyt ajankohtainen tai myöhässä. Vain ennen vuotta 1940 valmistuneet, yli 85-vuotiaat talot ovat sillä laskutavalla mahdollisesti jo toisella putkistollaan. Suurin osa vanhasta kannasta tekee siis linjasaneerauksensa nyt ensimmäistä kertaa. Tämän on todennut myös Tilastokeskuksen Tieto&trendit -artikkelisarja: kerrostalojen putkiremonttien huippuvuodet ovat alkaneet jäädä taakse, mutta remontoimaton vanha kanta on edelleen iso.

Ennen vuotta 1980 valmistuneita on 49,7 % kerrosalasta (51,0 % rakennuksista). Tämä laajempi joukko on käyttöikänsä loppupäässä tai sen yli, mutta aivan 1970-luvun lopun talot ovat vasta lähellä 50 vuoden rajaa, eivät varmasti sen yli. Siksi ennen vuotta 1970 valmistunut kanta on tämän laskelman varma, ehdoton havainto, ja ennen vuotta 1980 valmistunut kanta sen ympärille kertova konteksti.

Menetelmä: osuudet laskettu lähteestä Tilastokeskus, asuinrakennukset, 2025 (asuinkerrostalot), käyttöikäoletus noin 50 vuotta (Isännöintiliiton aineiston empiirinen korjaushetken keski-ikä). Emme esitä tällä sivulla omaa putkiremontin euromäärän arviota: rakennuskannan ikäosuus on se varma havainto, hinnan ratkaisevat menetelmä ja kuntotutkimus.

Kuka taloyhtiössä päättää putkiremontista

Vesi- ja viemäriputkisto on AOYL 4 luvun 2 §:ssä mainittu perusjärjestelmä, joten se kuuluu asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) nojalla yhtiön kunnossapitovastuulle, ei osakkaalle. Päätöksen laajasta linjasaneerauksesta tekee yhtiökokous hallituksen esityksestä, ja kustannus katetaan rahoitusvastikkeella tai taloyhtiölainalla. Yksittäinen osakas ei voi estää enemmistöllä hyväksyttyä putkiremonttia eikä maksa putkistoa erikseen, mutta hänellä on oikeus saada urakan sisältö ja kustannukset tiedoksi ajoissa.

Saman lain 6 luvun 3 § velvoittaa hallituksen esittämään varsinaiselle yhtiökokoukselle vuosittain kirjallisen selvityksen sellaisesta seuraavan viiden vuoden kunnossapitotarpeesta, joka vaikuttaa olennaisesti osakehuoneiston käyttämiseen, yhtiövastikkeeseen tai muihin osakehuoneiston käyttämisestä aiheutuviin kustannuksiin. Putkiremontti ylittää tämän kynnyksen aina, joten sen pitäisi näkyä taloyhtiön pitkän tähtäimen kunnossapitosuunnitelmassa useimmissa tapauksissa jo vuosia ennen toteutusta.

Putkiremontti osana korjausvelkaa

Ostajalle putkiremontti on harvoin yksittäinen kysymys. Putkisto, joka on lähellä teknisen käyttöikänsä loppua, näkyy taloyhtiön korjausvelassa samaan tapaan kuin lähestyvä julkisivuremontti tai sähköremontti. Märkätilojen vedeneristeiden käyttöikä on putkia lyhyempi, tyypillisesti 20-30 vuotta riippuen materiaalista ja asennustavasta, joten kylpyhuoneiden kunto on usein se, joka lopulta ratkaisee putkiremontin ajoituksen, vaikka putkissa olisi vielä ikää jäljellä.

Käytännön esimerkki: kahden samanhintaisen asunnon välillä se, jonka taloyhtiössä putkiremonttia ei ole tehty ja rakennus on yli 50-vuotias, on todellisuudessa kalliimpi, vaikka velaton hinta olisi sama. Tämä ero ei näy isännöitsijäntodistuksessa euroina, koska korjausvelka ei ole taseen erä. Se kannattaa laskea erikseen ennen ostopäätöstä.

Usein kysytyt kysymykset

Voiko osakas kieltäytyä putkiremontista?

Ei. Putkisto on AOYL 4 luvun 2 §:n nojalla yhtiön kunnossapitovastuulla, ja yhtiökokouksen enemmistöpäätös sitoo kaikkia osakkaita. Yksittäinen osakas ei voi estää enemmistöllä hyväksyttyä putkiremonttia.

Mikä on perinteisen linjasaneerauksen ja sukituksen ero?

Perinteisessä linjasaneerauksessa vanhat putket puretaan, korvataan uusilla ja märkätilat rakennetaan uudelleen. Sukituksessa vanhan putken sisälle muodostetaan uusi sisäpuolinen putkikerros, eikä rakenteita avata. Sukitus on selvästi halvempi (Isännöintiliitto 2025: 240 €/asuinneliö vs perinteinen 1 000-1 100 €/asuinneliö), mutta soveltuvuuden ratkaisee kuntotutkimus.

Kuinka kauan putkiremontti kestää?

Perinteinen linjasaneeraus kestää tyypillisessä kerrostalossa 6-12 kuukautta urakan luovutuksesta vastaanottoon. Asukkaat ovat väistöasunnossa 6-10 viikkoa per huoneisto. Sukitus valmistuu yleensä 2-6 viikossa eikä vaadi väistöasuntoa.

Pitääkö osakkaan maksaa kylpyhuoneen pintaremontti erikseen?

Voi joutua. AOYL 4 luvun 3 § erottaa rakenteen ja pintamateriaalit: yhtiö vastaa rakenteista ja perustasosta, osakas pintamateriaaleista ja kalusteista, ellei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä. Käytännössä osakas valitsee usein kylpyhuoneen tasonkorotukset ja maksaa erotuksen itse putkiremontin yhteydessä.

Miten korjausvelka liittyy putkiremonttiin?

Putkisto, joka on lähellä noin 50 vuoden teknisen käyttöikänsä loppua, on osa taloyhtiön korjausvelkaa. Korjausvelka ei näy isännöitsijäntodistuksessa euroina, joten kahden samanhintaisen asunnon vertailussa lähestyvä putkiremontti pitää huomioida erikseen velattomaan hintaan päälle.